Siistii Hommaa | Salakäytäviä, vallihautoja ja lampunvaihtoa
22166
post-template-default,single,single-post,postid-22166,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Salakäytäviä, vallihautoja ja lampunvaihtoa

Kuvankaappaus 2015-9-28 kello 13.57.04

Vanajaveden rannalla seisoo uljas näky, jonka harmaakiviset muurit ja punatiiliset rakennukset heijastuvat järven pintaan. 1200-luvulla rakennettu Hämeen linna on vanha ja arvokas rakennus, joka on kulkenut pitkän tien hallintokeskuksesta varikoksi ja yhä vankilasta museoksi. Lähes jokainen suomalainen tunnistaa ainutlaatuisen linnan omasta lapsuuden kesän viisiitistä tai vaikkapa postikortista. Mutta kuka pitää huolen siitä, että lapset, perheet ja turistit saavat nauttia siististä ja toimivasta linnasta kesästä toiseen?

Kuvankaappaus 2015-9-28 kello 15.21.09Lähes vuoden päivät tätä tärkeää pestiä Coorilla on hoitanut kiinteistöhoitaja Jani Kivelä. Tutuksi ovat tulleet niin uhmakkaat kehämuurit, linnassa esillä olevat näyttelyt sekä lukuisat mukulakivet. Tällä hetkellä Hämeen linnaa hoitaa kahden hengen tiimi, eli Kivelän lisäksi yksi toinen. “Vaikka vuodessa linna on ehtinyt jo tulla varsin tutuksi, aina löytyy uusia tunneleita ja kujia,” kertoo Kivelä.

Ei ihan tavallinen huoltokohde

Tavallinen päivä linnalla alkaa noin klo 7 aamulla. Aluksi tehdään roskalenkki, sitten tarvittava nurmikon leikkuu ja lopulta viikottaiset tilojen tarkastukset. Tilojen tarkastuksissa Kivelä käy läpi linnan eri hallit, salit ja onkalot ja katsoo, että paikat ovat kunnossa. Vaikka rakennus on yli 800 vuotta vanha, Kivelän mukaan paikat pysyvät aika hyvin kunnossa. Toki valtavan lamppumäärän ansioista jossain on aina valo vaihdettavana, mutta muuten linna on varsin leppoisa hoidettava.

Aivan tavallinen huoltokohde Hämeen linna ei kuitenkaan ole. Ympäri linnaa löytyy pieniä ahtaita käytäviä ja väyliä, joita kiinteistönhoitajan täytyy aina välillä huoltaa ja käyttää. Kivelä kuitenkin varoittaa lähtemästä seikkailemaan omin nokin: “Vanhat kiviseinät ovat niin paksuja, että kännykässä ei ole kuuluvuutta. Varmuuden vuoksi pitää ottaa mukaan toinen tiimistä tai vahtimestari.” Ahtaisiin ja ehkä jopa vaarallisiin kellarikäytäviin sekä vinttitiloihin tavallisilla linnan vierailla ei olekaan vapaata pääsyä. Museovirasto järjestää kuitenkin ajoittain kierroksia suljetuista tiloista kiinnostuneille.

Kuvankaappaus 2015-9-28 kello 13.52.52

Vaikka ahtaat ja salaiset käytävät kuulostavat kutkuttavilta, Kivelän lempipaikka löytyy viidennestä kerroksesta. Siellä vinttitilojen välissä sijaitsee vanha huone, jonka ikkunoista avautuu upea järvimaisema. Huone on linnan korkein kohta ja näköalakin on sen mukainen. Ikkunasta näkee pitkälle peilityynen järven ylle.

Lähestyvä talvi tietää töitä

Ilmassa oleva kylmyys muistuttaa tulevasta talvesta. Talvi tietää töitä Kivelälle: ulkokalusteet pitää nostaa pakkaselta turvaan, leipomo rakennuksen ikkunat ja luukut pitää laittaa kunnolla kiinni, pellit täytyy laittaa talviasentoon ja ravintolan jäähdytyskone pitää pistää pois päältä. Jään vallatessa mukulakiveyksen, siitä tulee erityisen liukas ja Kivelän täytyy ottaa hiekoitus aseekseen. Linna on auki myös suurimman osan talvea, ja vieraiden ei sovi liukastella ja satuttaa itseään!

Vaikka talvi tuokin kaikenlaista tekemistä tullessaan ja kesä on Kivelän lempiaikaa linnassa, kehuu hän myös talven tunnelmaa. Kun lumi on laskeutunut maahan ja ilmaa kiristää pakkanen, linna kimaltelee uskomattomalla tavalla. Talvisin linnaan osuva valo näyttää myös ajoittain erityisen hienolta. Vaikka ulkona on kylmä, sisällä vieraita kuitenkin lämmittää kaukolämmöllä toimiva lattia- ja seinälämmitys. Ja kylmästä huolimatta, myös talvella linnaa huoltaa jatkuvasti ja luotettavasti kiinteistöhuoltaja Kivelä.

Kuvat: Jani Kivelä ja Hämeenlinnan kaupungin viestintä /
Sofia Vahtokari, Jorma Jämsen